Tällainen kaadettu puu voi kertoa varsin paljon myös maamme kulttuurihistoriasta. Entisaikojen ”metsuri” on kaatunut jykevän männyn tarvepuukseen. Jo kaadetussa puussa hän on havainnut lahoa. Kuitenkin hän on tehnyt puuhun koloja myös ylemmäs huomatakseen ”moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä” Mikä hukkaan mennyt työ!
Näin jykevä puu on jäänyt keloutumaan ja lahomaan jälkipolvien hämmästeltäväksi. Huomioi ympärillä olevien mäntykelojen kauniisti kertyvät rungot ja oksat. Tälläistä ”tilataidetta” osaa vain luonto muovata silmiemme iloiksi!
Luontopolun varsilla näkyy varsin paljon entisaikojen metsäpalojen jälkiä. Näistä muistona on monien kelojen, kantojen ja elävienkin puiden alaosissa hiillos- ja nokijälkiä.
PUUN PITUUDEN ARVIOINTI
Puut kasvavat eri osissa maatamme eri nopeudella. Kasvunopeuteen ja metsän puulajikoostumukseen vaikuttavat sekä ilmasto että metsämaan ravinteikkuus. Pohjoisissa metsissä, varsinkin kuusikossa, on talvella puiden vaivana myös tykky.
Tykkylumi kasautuu puiden latvoihin paksuiksi paakuiksi ja saattaa katkoa jopa täysi-ikäisiä havupuitamme. Pohjoiset kuuset ovatkin jalostuneet eteläisiä lajikumppaneitaan huomattavasti kapealatvaisemmiksi.
Pystyssä olevien puiden pituutta voidaan arvioida monella menetelmällä. Eräs käytetyimmistä menetelmistä selviää oheisesta kuvasta. Määritä ympärilläsi olevan metsän keskimääräinen pituus.