Ilves on Euroopan kolmanneksi suurin petoeläin edellään vain karhu ja susi. Ilveksen ruumiin pituus on noin 70-140 senttimetriä. Paino on 10-25 kiloa. Ilveksen pimeänäkö ja kuulo ovat erinomaiset. Lihansyöjänä ilveksellä on terävät kulmahampaat ja voimakkaat raateluhampaat. Ilvekselle tunnusomaista elinympäristöä ovat pohjoiset havumetsät. Myös Kätkävaaran alueella tavataan ilvestä. Ilves liikkuu yksin enimmäkseen hämärän aikaan ja öisin. Se voi liikkua pitkiäkin matkoja. Naaraat ja urokset ovat yhdessä vain lyhyen kiima-ajan. Pentujen synnytys tapahtuu touko-kesäkuun vaihteessa. Ilveksen pesä on vaikeapääsyisessä paikassa. Se on karu, kuten puunrungon suojaama maapohjainen kolo tai kivilouhikon onkalo. Synnytyspesää se käyttää kolmisen viikkoa.
Ilves syö metsähiiristä lähtien aina suuriin sorkkaeläimiin. Se voi saalistaa myös pienpetoja kuten supikoiraa, kettua ja näätää. Orava ja myyrät kelpaavat myös ja varsinkin jänis. Kissapeto saalistaa iltahämärästä aamuhämärään. Päivisin se lepäilee usein maaston korkeimmassa paikassa. Ilves kykenee hyppäämään kolmen metrin korkeuteen ja pyydystämään linnun lennosta. Loikan pituus voi olla jopa kahdeksan metriä. Ilvestä saa metsästää Suomessa vain poikkeusluvalla. Ilveksestä ei ole paljoa haittaa ihmiselle, mutta se tappaa poroja Suomen pohjoisosissa. Aiemmin, vielä 1800-luvulla Venäjällä ja läntisessäkin Euroopassa ilvestä pidettiin herkkuna. Ilves hävitettiin miltei kokonaan Suomesta 1930-luvulle saavuttaessa. Ilves on tunnuseläimenä monissa vaakunoissa. Ilves esiintyy Kalevalassa monin paikoin. Keskiajan turkismetsästäjän oli mahdollista saada jopa vuoden palkka ilveksen turkin myynnistä. Suomessa elää noin 2000 ilvestä.