Kivilohkareet ovat alkujaan olleet hiekkaa. Se kerrostui satojen metrien vahvuudelta matalan meren rantaveteen noin 2000 miljoonaa vuotta sitten. Hiekka kovettui ja kerrostui vähitellen vaaleaksi hienorakeiseksi kvartsiitiksi. Se on rakoillut teräväsärmäisiksi laatoiksi, jotka päällekkäin tiivistyneenä näyttävät paikoin sanomalehtipinkoilta. Kerrokselliset laatat kaatuvat vinoasennossa noin 50 asteen kulmassa eteläkaakkoon. Etelärinteessä on myös paikoin paljastunut juonimaista tummaa magmakiveä, diabaasia. Kalliovallien välissä on kapeita, lohkareisia ja jyrkkäseinäisiä kuruja. Joissakin paikoin voi nähdä kivien pinnalla noin kahden miljardin vuoden vanhan muinaismeren aaltojen juovia.
Peräpohjolan liuskealue muodostaa Lounais-Lapissa 170 km pitkän ja 90 km leveän itälänsisuuntaisen vyöhykkeen. Se ulottuu Kemin ja Tornion alueelta pohjoiseen ja koilliseen Ylitornion ja Rovaniemen tasalle. Täältä edelleen kapenevana aina Kemijärvelle asti. Vaaran laella on yhtenäinen, 2,4 km pitkä ja 400 metriä leveä kivirakka, jääkautinen muinaisranta, josta aallot huuhtoivat irtonaisen aineksen pois.