Noin 10300 vuotta sitten jää oli kokonaan sulanut Lounais-Lapin alueelta. Kätkävaaran laki oli 40 metrin syvyydessä Ancylusjärven pinnan alla. Vaaran huippu (183 m) paljastui veden alta noin 9800 vuotta sitten. Kätkävaara oli saari keskellä aavaa ulappaa jättiläisjärven pohjoisosassa. Kun Tanskan salmi avautui, muuttui järvi Litorinamereksi noin 8500 vuotta sitten.
Tämä Kätkävaaran suurin luola on nimeltään Kätkän katedraali. Tämä glasiaalinen (mannerjäätikön toiminnan synnyttämä) rakoluola on syntynyt jääkauden aikana ja sen jälkeen, noin 8000-13 000 vuotta sitten, kun lohkareet ovat irronneet poimutusta seuraavan rakoilun mukaan. Luolat ovat yleensä syntyneet, kun vesi on liuottanut kalkkikiveä ja muita helpommin liukenevia kivilajeja. Alun perin vesi koversi onkalon ympäristöä hauraampaan kallioon. Ancylusjärvi ulottui Kätkävaarasta etelän suuntaan noin 1300 kilometriä aina nykyiseen Puolaan ja Saksaan saakka. Pohjoisen suunnalla Kätkävaaran saaresta oli noin 50 kilometriä mantereelle. Kun vesi laski edelleen, Litorinameren aallot tunkeutuivat onkaloon ja kuluttivat kiveä lisää. Noin 500 vuoden ajan luola oli aivan meren rannassa. Kun sadevesi valui kallionhalkeamiin, talvisin jäätynyt vesi rapautti ja irrotti katosta suuria lohkareita. Luolassa on suorakaiteen muotoinen, siisti kattoikkuna. Sen läpi näkyy sininen taivas ja männynlatva. Erikoislaatuinen Ikkuna on kuin koneella kiveen kairattu. Luolan edusta on ollut Litorinameren aikaiselle hylkeenpyytäjälle loistava tähystyspaikka. Myöhemmin, kun puusto valtasi rinteen, luolan olemassaoloa ei tiedetty, koska se on ollut niin vaikeasti saavutettavassa paikassa. Kätkän katedraali löytyi syyskuussa 2019.
Luolia on pidetty pirujen asuntoina ja tietäjien kirkkoina, ison vihan aikaan vainottujen turvapaikkoina sekä metsästäjien tulistelupaikkoina. Suomesta löytyy noin 30 Pirunkirkoksi nimettyä luolaa. Näitä luolia yhdistää jonkin sortin ahtaus. Ahtaan paikan kammo on vieritetty pirun niskoille. Suomessa luolaksi luetaan onkalo, jonne mahtuu hyvin 2-3 aikuista ihmistä. Lohkareluola on Suomen yleisin luolatyyppi. Suomen lohkareluolat ovat keskimäärin 5-10 metriä pitkiä ja 1-2 metriä korkeita ja leveitä. Tämä on rakoluola ja siis keskimääräistä suurempi Luolissa elää käärmeitä, sammakoita ja joskus pohjanlepakoita. Hyönteisistä tavataan erilaisia perhosia, onkalohämähäkki sekä niveljalkainen metsälukki. Lukki pudottaa vihollista harhauttaakseen yhden jalkansa. Yleisin luolassa tai kallionkolossa talvehtiva perhonen on liuskayökkönen. Kesän se viettää lehtimetsässä. Hyönteisistä myös talvisääski viihtyy luolissa. Seiniä koristaa täällä saniaisiin kuuluva kallioimarre ja sammaleet. Siimahäntäiset ja toukkasukahäntäiset ovat luolissa kuolleen aineksen syöjiä. Lepakkoa on Suomessa pidetty Pirun aikaansaannoksena. Pohjanlepakko viettää päivänsä esimerkiksi luolissa. Se saalistaa hyönteisiä öisin ja on horroksessa lokakuusta huhtikuuhun.
Suomessa on dokumentoitu yli tuhat luolaa. Maastamme löytyy yksi luola, jossa uskotaan neandertalin ihmisen eläneen 100 000 vuotta sitten. Muinoin uskottiin, että luolissa asuu erikoisia asukkaita, kuten maahisia, hiisiä, seitoja, peikkoja, piruja, haltioita, jättiläisiä ja keijuja. Luolissa saattoi elellä erakkoja, jotka olivat viisaita mutta pelottavia vanhoja ukkoja. Tietäjät, shamaanit ja noidat eli kansanparantajat ovat käyttäneet luolia palvonta-, uhri-, parannus- ja kokouspaikkoina. Kivistä ja haljenneista kallioista löydettiin ihmiskasvojen muotoja. Näin niissä uskottiin asuvan henkiä.