Sininen taivas toimii taustana käppyrälatvaisille ja kilpikaarnaisille, satoja vuosia vanhoille petäjille. Ne ovat työntäneet sitkeät juurensa karuihin kallionkoloihin, joista imevät niukan vetensä ja ravintonsa. Helposti hilseilevä männyn kuori on punaruskea. Nälkävuosina 1800-luvulla Saarijärven Paavo pyysi vaimoaan laittamaan leipään puolet petäjäistä. Puun jälsi- ja nilakerroksista valmistettiin pettujauhoja. Männyn tervalla on suojattu entisaikaan purjelaivat ja veneet. Tervaa käytettiin hoitamaan haavoja, ihon sairauksia, tulehduksia ja vammoja. Tervalla karkotettiin täit tukasta. Mänty antaa apetta hirvelle, metsolle ja pikkueläimille. Voitatti elää symbioosissa männyn kanssa. Kelohonka muuttuu eränkävijän yöpuuksi rakovalkeana. Mänty vakiintui tänne noin 7000-8000 vuotta sitten. Kuusi tuli idästä 3000-4000 vuotta myöhemmin.
Mänty on yleisin rakennuspuu Suomessa. Ikivihreä mänty kasvaa 15-30 metriä korkeaksi. Se elää yleensä 200-300-vuotiaaksi, mutta yli 600 -vuotiaita yksilöitä löytyy myös. Suomen tutkitusti vanhin, UKK-puiston rajavyöhykkeeltä löydetty puu on iältään noin 780 vuotta. Puusta sahattiin irti iso näytepala, joka tutkittiin laboratoriossa. Mainittakoon, että kataja voi elää yli tuhatvuotiaaksi. Maailman oppineimmat iäkkäät sanovat, että maailman viisain olento on puu. Muinais-suomalainen uskoi, että puu pitää maailmankaikkeuden rakenteita pystyssä. Nykyään monet uskovat puun antavan energiaa ja halaavat honkaa tai muuta isoa puuta. Kansanuskossa Hongatar oli naispuolinen metsänhaltija, joka oli karhun suojelija. Aikoinaan uskottiin, että eläimillä, kasveilla ja kivillä oli persoonallinen henki. Metsästäjä-keräilijä oli yhtä luonnon kanssa.