Isoviha oli Suomen historian julmin jakso. Se oli suuren Pohjan sodan (1700-1721) aikainen Venäjän miehitys ja sortokausi Suomessa vuosina (1713-1721). Pietari Suuri Ruotsin armeijan hyökkäyksen pelossa antoi määräyksen hävittää Pohjanmaan rannikko sadan kilometrin syvyydeltä. Ruotsin suurvaltakausi päättyi Pultavan taisteluun vuonna 1709. Iso viha pääsi alkamaan täydellä voimallaan vuonna 1714 kun Carl Gustaf Armfelt kärsi tappion Napuen taistelussa Isossa Kyrössä. Se on yhä Suomen sotahistorian pahin verilöyly. Parissa tunnissa surmattiin 2645 suomalaista. Isoviha oli koko maan siviiliväkeen kohdistunut katastrofi. Pohjois-Pohjanmaan tuhoaminen oli käytännössä kansanmurha. Miehitysjoukoilla oli tsaarin lupa poltetun maan taktiikkaan ja täysi vapaus hävittää talot, pellot ja ihmiset. Mikään ei hillinnyt sotilaita ja vähiten heitä hidasti omatunto. Siviiliväestön kärsimykset eivät merkinneet mitään 1700-luvun armeijoille. Se oli ajan henki. Pietari ”Suuri” teki omin käsin mestauksia ja tappoi oman poikansakin. Hänen bravuurinsa oli uhrin seivästäminen terävän pylvään nokkaan. Sadistisesta tyrannitsaarista tuli Venäjän historian suuri kulttihahmo.
Porvareilla oli mahdollisuus paeta Ruotsiin. Yleensä surmattiin ne, jotka osuivat partioiden eteen. Osa ammuttiin mielivaltaisesti, osa kidutettiin hengiltä, jotta sotilaat olisivat saaneet tietoon arvoesineiden kätköt. Monin tavoin vammautuneita jätettiin kärsimään joukoittain. Kukaan kotitiloilleen jäänyt ei säästynyt, ei edes pikkulapset tai raskaana olevat naiset. Järjestettiin jopa julkisia tappajaisia. Raskaana olevia äitejä vedettiin hevosten perässä ja jätettiin tienvarteen pelottimeksi. Hankeen palellutettujen pikkulasten ruumiita lojui savupirttien pihoilla. Oulu ja Raahe olivat kaksi vuotta (1715-1717) täysin autioita kaupunkeja. Hailuodossa tapettiin 800 ihmistä yhtenä yönä. Nämä olivat mantereelta paenneita venekuntia, jotka olivat matkalla Ruotsiin. Mukana oli merkkihenkilöitä rannikkopaikkakunnilta. Tornioonkin vainolaiset tekivät yli kymmenen hävitysretkeä. Tornio poltettiin 1714. Raaimpia olivat ratsuväen kasakat.
Lapsia ja nuoria kuljetettiin väkisin Venäjälle orjuuteen, osa Persiaan asti. Osa vietiin rakentamaan Pietaria. Yleisesti sanotaan, että Pietarin kaupunki on rakennettu sotavankien luiden päälle. Niistä suurin osa on inkeriläisten luita. Rakennustöissä kuoli arviolta 100 000 ihmistä sairauksiin, nälkään, uupumukseen ja kylmyyteen. Esimerkiksi rakennusmaa kannettiin katkeamattomana jonona käsivoimin paikalle säkeissä, tuohilevyillä tai takkien helmoissa. Kaapatuista lapsista osa venäläistyi ja jäi sille tielle. Parhaan hinnan orjatukussa sai muutaman vuoden yli kymmenvuotiaista poikalapsista.
Osa vangituista suomalaissotilaista päätyi Siperiaan pakkotyöhön. Monet suomalaiset joutuivat piileskelemään metsien tervasaunoissa tai saarten kalamajoissa vuosia. Maamme väestö pieneni reilusti yli kymmenyksellä. Henkiset traumat periytyivät seuraaville sukupolville. Ne, jotka näkivät perheenjäsenten surmia, kidutuksia, pahoinpitelyjä ja raiskauksia eivät voineet unohtaa niitä koskaan. Asiakirjojen mukaan talot vuosia sodan jälkeen anoivat verovapautta työvoimansa kidutusvammojen vuoksi. Erikoista kyllä oli myös suomalaisia nuoria miehiä, jotka vietiin ja koulutettiin pakolla Venäjän armeijaan. Nämä saattoivat olla jopa kasakoitakin julmempia suomalaissiviilejä kohtaan. Pelon ja vihan aika muuttui vuonna 1809 autonomian ajaksi, jolloin elämä maassamme rauhoittui ainakin sadaksi vuodeksi. Historian professori Kustaa H.J. Vilkuna on kirjoittanut isovihasta tietokirjoissa ”Viha” ja ”Paholaisen sota”. Ne perustuvat käräjäpöytäkirjoihin. Ison vihan perinnetarinat yhdistetään ja sekoitetaan usein sepitettyihin ”vainolaistarinoihin”, jotka perustuvat löyhästi historiallisiin sankaritekoihin, mutta joita on muokattu ja väritetty. Monissa historiaa käsittelevissä kirjoissa isovihasta kerrotaan lähinnä sodan kulku sotapäälliköiden ja armeijoiden kannalta. Tavallisen kansan kärsimykset ohitetaan parilla lauseella, ikään kuin ne olisivat vähemmän tärkeitä. Kirjallisuudessa on luotu romanttinen kuva sissien sodankäynnistä. Tosi elämässä kansa vihasi sissejä, koska venäläiset kostivat raa’asti ja armotta sissien tekemät hyökkäykset.